Sokerilinja ja aurinkopupu

Kävin tänään kahvittelemassa, jolloin sain kuulla lehdessä käytetyn kielikuvaa "jokerina pohjalla". On laatujournalismi hienoa. Tietty jos kyseessä on joku korttipakkaidiomi, niin tunnustan tietämättömyyteni. Tuolle sai kuitenkin hetken aikaa repeillä. Töissä ja muutenkin on kiirettä pitänyt sen verran, että paria poikkeusta huomioimatta koulututtuja on ehtinyt nähdä melko vähän. Tänään kahvitellessa tutuksi käynyt poppoo kokoontui spontaanisti. Oli oikein hienoa. Samalla reissulla sain itselleni petanquen kesäpuuhaksi mökille, which was nice.

Työt ovat alkaneet mainiosti. Sinne menee mieluusti, ihmiset ovat mukavia ja oma vapaus vallitsee. Parin viikon jälkeen tuntuu kuin osaisin tehdä jo jotain itsenäistä. Aloitin tänään pyöräilyn töihin, mutta saa nähdä tuleeko siitä sääntö vai poikkeus. Menomatka sujui leppoisasti, mutta paluu oli melkoista säätöä. En meinannut liikkeellekään päästä, kun onnistuin työpäivän aikana hukkaamaan avaimen.

Sain eräältä opiskelukaveriltani lainaan Captain Correlli's Mandolinin. Tähän mennessä se on ollut varsin huikea. Moniin henkilöihin ja tilanteisiin voi samaistua. Pitkästä aikaa on kesken kirja, jonka takia kiiruhtaa kotiin. Tuota ennen luin sadan vuoden yksinäisyyden. Oli kumma teos. Jollain tavalla kirjat muistuttavat toisiaan. Suosittelen molempia.

Paluu

Viime kerran jälkeen on sattunut ja tapahtunut. Ensin täytyy selitellä taukoilua. Olin osallisena sekopäisessä ihmissuhdegeometriassa, joka vähän pläjähti kaikkien käsiin. Erityisen harmilliseksi tilanteen teki, että osallisina olivat hyvät ystävät. Aika pitkälti kaaoksesta on toivuttu, mutta välit osapuoliin eivät ole aivan entisellään eivätkä luultavasti elvykään täysin. Koko kokemus oli sen verran raju, että blogi jäi timmellyksessä jalkoihin. Samoin kävi muutamille muille asioille. Tilanne ratkesi jo monta viikkoa ellei kuukautta sitten. Olen tällä aikaa vatvonut jupakkaa aivan tarpeeksi, ja se on jäänyt taakse. Suunta on tulevassa.

Koulu-uutisiakin on varmaan hyvä kertoa. Eka vuosi on nyt ohi. Loppurutistuksena oli tuki- ja liikuntaelimistön tentti. Jakso kesti kaksi kuukautta ja oli ehdottomasti vaativin tähänastisista jaksoista. Asia kuitenkin oli mielenkiintoista ja opetus mainiota. Oli tasokkaita luentoja prujuineen, elävää anatomiaa, fysiologian kurssityö, dissektioita jne. Kirjasto tuli oikein tutuksi, ja julkisilla paikoilla palpointi herätti katseita. Oma kiinnostus puolestaan herää edelleen, kun kuulee puhuttavan jostain särystä, puutumisesta tai nivelvaivasta. Ensimmäisen vuoden päätökseksi TULE oli oikein miellyttävä. Kunhan tentistäkin vielä saisi mukavasti pisteitä. Koulu-uutiseksi ehkä voi laskea myös työpaikan Biomedicumin yläkerrassa. Aloitan ensi viikon alussa molekyylineurologian tutkimusryhmässä. Sain kutsun muutama viikko sitten järjestetylle tutkimukseen liittyvälle retkelle Turun saaristoon. Matkan jälkeen olin heti Terkossa yrittämässä ottaa selvää edellisen illan esitelmien aiheista. Innostusta piisaa.

Huomenna lähden muutamaksi päiväksi Lappeenrantaan. Pitänee jonkin verran nukkua, jos tälle illalle ei enää muuta ohjelmaa kehkeydy.

Tauko gastrulaatiosta

I won't shiver in the cold
I won't let the shadows take their toll
I won't cover my head in the dark
And I won't forget you when we part

Collapse the light into Earth

I won't heal given time
I won't try to change your mind
I won't feel better in the cold light of day
But I wouldn't stop you if you wanted to stay

Collapse the light into Earth

- Porcupine Tree


Edellisestä kirjoituksestani on ollut jo liian kauan. Olen saanut kuulla siitä jo monilta. Itselleni olen väittänyt kirjoittamattomuuteni johtuvan aikapulasta, mutta nyt en voinut vedota siihen. Kirjastosta kotiuduin joskus puoli kahdeksan paikkeilla, ja yllätysvieras lähti ennen yhdeksää, joten tässä on sopiva tovi kirjoitukseen. Taustalla pauhaa Musen Origin of Symmetry, joten mikä voisikaan olla mukavampaa kirjoitusaikaa?

Koulu on sujunut mainiosti. Olen mukana etiikan lukupiirissä. Istuntoja on kolme kappaletta, minkä jälkeen pidetään yksi kyselytunti, jolloin heränneet pulmat saanevat vastauksen. Tämänpäiväinen keskustelu oli antoisa verrattuna edelliseen. Viime kerralla olin heikohkossa kunnossa, eikä osallistumiseni ollut mistään kotoisin. Tänään olin valmistautunut ja sain istunnosta paljon irti. Etiikkakeskusteluihin paljon polttopuuta antavat viimeaikaiset terveyskeskuskäynnit. Molekyylibiologian jakso on vain kaukainen muisto, joskaan tentin tuloksia ei vielä ole tullut. En usko kompastuneeni yhdenkään kysymyksen kohdalla nollasääntöön, joten hyvältä näyttää. Kaikkiin kysymyksiin sain soperrettua jotain. Yhteen tehtävään uskaltauduin jopa vastaamaan en anglais. Nyt on meneillään solusta yksilöksi -jakso. Jakson aihe on mielenkiintoinen, ja vaikka aluksi aiheesta lukeminen tuntuikin puuduttavalta, on se nyttemmin alkanut kiinnostaa. Kirja painaa n. 10% edellisjakson järkäleestä, millä voi olla osansa asiaan. PBL-ryhmämme on alkanut tuntua viime aikoina mukavalta joukolta. Ensi jakson alussa ne tosin vaihdetaan takaisin syksyn ryhmiin. En oikein osaa päättää suhtautumistani tähän. Toisaalta on mukavaa saada takaisin vanha ryhmä, joka toimi mainiosti. Toisaalta nykyisen poppoon soisi kokeilevan toimintaa suomeksi. Ryhmä voisi parantua tai muuttua merkittävästi, eikä se nyt saa sille mahdollisuutta. Lisäksi harmittaa joidenkin ihmisten ns. menettäminen vaihdoksen myötä. Melko sattumalta muodostimme myös pienen lukupiirin muutaman hengen kanssa. Tämä on toiminut uskomattoman hyvin. Kerran tämän porukan kanssa tuli olo, että tätä pbl olisi parhaimmillaan. Ei ollut aikarajaa, ja pystyi käymään läpi asioita aivan eri tasolla ja mukavuudella kuin ohjatuissa sessioissa. Toivon privaattipeban säilyvän ensi jaksossakin.

Nyt taustapauhu vaihtui Porcupine Treehen. Luvassa on Deadwing, Fear of a Blank Planet, In Absentia ja mahdollisesti myös Metanoia. Olen koittanut metsästää Lightbulb Sunia, mutta menestys on ollut kehnoa. Nil Recurring on myös hankintalistalla. Hiukan harmittaa, etten mennyt joulukuussa bändin keikalle, mutta silloin tuntui (kuin tavallista) olevan liikaa muita menoja, eikä edes ehtinyt juuri miettiä mitään tuon sortin ohjelmaa. Uusia löytöjä ovat Tuvalu ja Simbad. Molempia kävin katsomassa kuudennella linjalla, ja näkemisen arvoisia olivat. Lisäksi kuuntelukehotusten kohteena on ollut Tori Amos ja The Mars Volta.

En muuten enää ole teini. Syntymäpäivää vietin muutaman lääkisläisen kanssa. Teimme retken Otaniemeen, söimme Dipolissa, herkuttelimme Tapiolan Kaisan Cafessa, ja siirryimme luokseni teelle. Oli oikein kiltit juhlat siis. Edellisviikonloppuna oli ollut niin epäkilttiä, että tuo oli ihan paikallaan. Osa toivomistani henkilöistä ei päässyt paikalle, mutta retkiseurueen jäsenet olivat erittäin ihania ja koko päivä oli hieno. Sinä iltana lähdin pitkästä aikaa mökille. Perhettäni en ehdi nähdä lainkaan niin usein kuin olisi mukavaa, eikä mökillekään riitä aikaa kuin ehkä kerran kuussa. Kuitenkin elämäni on tällä hetkellä oikein antoisaa. Ympärilläni on paljon ihmisiä, joista pidän, ja arkeni koostuu miellyttävistä asioista.

Kuukauden säläpaketti

Time is like a dream
And now, for a time, you are mine
Let's hold fast to the dream
That tastes and sparkles like wine


Aikaa on kulunut edellisestä kirjoituksesta paljon, ja paljon myös on ehtinyt kertyä kirjoitettavaa. Jossain välissä alkoi oikein kasautua tarinoita, mutta niiden ei saa antaa painaa. Piti käsitellä joulu, 2007, 2008, The Zahir, YLE:n käytös, ihmissuhteet, pekoraali, koulu, Lääkäripäivät, Ressun päivä jne. Kaikkeen ei millään tunnu riittävän aikaa, joten jostain täytyy karsia. Harmikseni olen varastanut aikaa kirjoittamiselta ja nukkumiselta. Jotta tuo tarinoiden painolasti jäisi taakse, kirjoitan nyt edes jotain. Mainitsemani aiheet jäävät ainakin tällä kertaa käsittelemättä. Lisäksi olen jo pariin otteeseen kuullut harmittelua kirjoittelutauostani, joten olen nyt mieliksi.

Olin eilen ensi kertaa oopperassa. Madama Butterfly oli erittäin hieno kokemus. Juoni löytyi, ja sitä oli helppo seurata. Musiikkikin oli ymmärrettävällä tasolla. Ooppera irrotti aika tehokkaasti kaikesta, jossa ajatukset muuten pyörivät. Mieltä painanut jättimäinen luku-urakka unohtui, kun sai keskittyä johonkin aivan muuhun. Samoin eilen aiemmin päivällä ollut soittotunti toimi terapeuttisesti. Kun täytyy keskittyä täydellisesti sormiin, hengitykseen, puhallukseen ja asentoon, ei ehdi ajatella mitään muuta. Tuollaisissa kokemuksissa saavuttaa hetkeksi vapauden arjesta ja sen taakoista. Täytyy ruveta käymään useammin vastaavissa paikoissa. Kävin tänään Töölön kirjastossa hakemassa musiikkiosastolta kyseisen oopperan. Päähän jäi soimaan jotkin pätkät, joten tämä kenties helpottaa.

Molekyylibiologian jakso käynnistyi viime viikolla. Jakson aikana käsitellään DNA:ta, RNA:ta ja kaikkea muuta niihin liittyvää. Oppikirjana toimiva Alberts (molecular biology of the cell) on suunnaton tiiliskivi, joka ei useinkaan jaksa innostaa. Sivutolkulla käsitellään banaanikärpästä, ja tärkeät asiat hukkuvat epämääräisen sepustukseen. Varsinkin viime PBL-tapauksen yhteydessä saatu lukualue oli sangen täynnä höttöä. Seuraava alue liittyy mitokondrioihin, ja se tuntuu paljon miellyttävämmältä. Tänään oli mitokondriaaliseen DNA:han ja mitokondriotauteihin liittyvä luento, joka teki syvän vaikutuksen. Luennoitsija oli panostanut luentoon ja osasi kertoa asiat oikealla tasolla. Haaveilen kesätyömahdollisuudesta jossain tutkimusryhmässä, ja tuo ainakin on yksi mahdollisuus. Toinen oiva luento oli keskiviikkona siruteknologiasta. Toivottavasti yhtä innostavat luennot jatkuvat.

PBL-ryhmämme vaihtuivat molekyylibiologian alussa. Ennen joulua vanha ryhmämme ehti hioutua melko kitkattomasti toimivaksi. Alkukankeutta taitaa olla ilmassa kaikissa ryhmissä. Yleisesti kuulopuheiden mukaan ryhmät ovat hiljaisempia, eikä toiminta ole vakiintunutta. Ihan ymmärrettävää parin viikon jälkeen. Tämänpäiväisen hiljaisuuden tosin selittänee eilisillan juhlinta lääkärileikeissä.

Pääsin ainakin taas vauhtiin. Näin pitkää taukoa en ajatellut pitää toiste. Käsittelemättömiä asioita kertyy, mutta onneksi asioista puhuminen ei ole estynyt tänä aikana. Kirjoittaminen on vain yksi lisäkanava saada asioita sanotuksi eri tavalla.

Ensi kertaan taas. Sitä varten suunnittelen jotain erikoista...

Lähtövalmisteluja

Olen viime päivinä nähnyt todella oikeantuntuisia unia. Käyn öisin keskusteluja ihmisten kanssa, juttelen puhelimessa, enkä voi olla varma, että tapahtuiko sitä koskaan. Ihan arkipäiväisiä asioita siis, joten niiden todenmukaisuutta on vaikea kyseenalaistaa. Viime yönä näin johonkin aikaan unta, että heräsin puhelimeen ja juttelin tovin. Aamulla luullakseni tämä tapahtui taas mutta tällä kertaa oikeasti. En voi olla täysin varma, koska heräsin kuitenkin vielä kerran jonkin ajan kuluttua.

Olin eilen vanhalla ala-asteellani sen 50-vuotisjuhlanäytelmää katsomassa. Esitys oli Oliver Twist. Oli hienoa. Puvustus, tehosteet, musiikki... Kaikki ylittivät reilusti odotukset normaalilta koulunäytelmältä. Tuolla niihin panostetaan aina huimasti. Oli mukava kiertää siellä taas. Yllättäen kaikki ei tuntunut pienentyneen, kuten normaalisti käy lapsuuden seuduilla vierailtaessa. Näin myös vanhoja opettajia ja rehtorin, jotka muistivat minut. Kovin paljon ei ehtinyt vaihtaa kuulumisia, mutta vähän kuitenkin.

Aikataulupulmani ratkaistiin puolestani. Se siitä suunnittelusta taas kerran. Matkahuollon varaan ei kuulemma voi jättää mökillemenoa, joten ainoa ratkaisu on lähteä jo tänään mökille. Olin päättänyt jäädä vielä pariksi päiväksi kotiin, mutta kyyti onkin parin tunnin kuluttua. Täytyy vielä tehdä pikainen joulusiivous ja pakata kaikki mahdollinen. Netin ääreen en pääse pariin viikkoon, joten älkää kummastelko, jos mitään tekstejä ei ilmesty.

Hyvää joulua kaikille!

Tarkkaa, yleensä turhan

Menin viime yönä nukkumaan puoli kahden aikoihin, eli olisi pitänyt nukahtaa aivan normaalisti. Jostain syystä hortoilin ajatuksissani unen rajamailla koko yön, ja viimeinen muistikuva kellosta on 7.10. Nukuin kunnolla puolitoista tuntia. Peitto tuntui jossain vaiheessa muodostuvan kovahkoista suorakulmaisista särmiöistä, joita oli joka puolella. Siinä tilanteessa käsitin, että ne ovat fosforia. Nimenomaan niitä biokemian kirjan kaavioiden palleroita, joilla (in)aktivoidaan entsyymejä. Jollain asteella olin kumminkin tuon vaiheen ajan valveilla. Näemmä syksyn puurtaminen alkaa purkautua lomalle päästyäni. Ensi yönä en halua fosforikuutioita.

Katselen ympärillä olevien ihmisten reaktioita turhan paljon. Erään kerran kiinnitin huomiota normaalia pitempiin katsekontakteihin ja hymyilyyn. Toisen kerran ihmettelin hymyn laatua. Teen näistä roimia ylitulkintoja, joiden kautta yritän tulkita maailmaa. Tietäväksi luokittelemani hymy olikin vain aivan tavallista ystävällisyyttä ruokapöydässä. Tältä henkilöltä sain kuulla, että mietin muiden reaktioita paljon. Olen yrittänyt vähentää, mutta edelleen kuuntelen muun muassa sanavalintoja ja sanomattomuuksia. Tuollaisiin asioihin takertuminen toimii ehkä tekstiä analysoitaessa, mutta puheessa ei oikein viitsisi pohtia mitä tuo nyt oikein tarkoitti. Kunhan ei keskity liikaa muiden ajatuksien miettimiseen, vaan yrittää pysyä uskollisena itselleen. Aika kliseisen kuuloista, mutta tällä ajatuksella. Ei saa kadottaa itseään muihin. Esimerkkinä voin ottaa seuraavien päivien ohjelman. Haluaisin sitä tai tätä, mutta koko ajan mietin miten se on yhteydessä muihin. Yritän sovittaa omat aikatauluni muiden ohjelmiin, jotteivät muut joutuisi sumplimaan. Yleensä tämä johtaa siihen, että suunnittelen paljolti etukäteen, eikä mikään suunnitelma loppujen lopuksi pidä, vaan kaikki etenee lennossa. I'm trying to kick the habit.

Innostuin viime viikolla kuuntelemaan taas Porcupine Treen uusinta albumia: Fear of a Blank Planet. Mainiota tavaraa tämä piikkisikapuu.

Ajoissa

Kävin aktiivisesti jouluostoksilla kolme kertaa, joista kaksi oli eilen ja tänään. Kaikki hankinnat on nyt hoidettu. Tämänpäiväiset ostokset tein Tapiolassa, joka oli rauhoittavan unelias verrattuna Helsingin ruuhkaan. Ei sentään, eilinen päiväsajan keskusta oli myös leppoisa. Näinä päivinä olen kohdannut hienoa asiakaspalvelua. Täytyy kiittää Kaisaniemen Anttilan myyjää, joka joulukiireisten asiakkaiden painaessa päälle lähti kellariin etsimään haluamaani tavaraa. Hän vaikutti vieläpä hyväntuuliselta. Toinen paikka on Tapiolan Heikintorin Alko, jossa kysyin neuvoa yhdeltä myyjältä, joka puolestaan muodosti kolmen henkilön komitean pohtimaan suositusta. Siellä tosin ei ollut ruuhkaa, mutta oli tuo silti mukavasti tehty. Joulutunnelma jatkuu huomenna sisareni luona piparien merkeissä.


Lääkärilehdessä oli minulle uusi kielikuva: "valaa öljyä laineille". En ole koskaan ennen törmännyt tuohon, mutta se tuntuu suussa mukavalta, kun hetken aikaa pyörittelee. Aika kuvaavakin se on. Rankan diagnoosin kertomisen jälkeen lääkärin pitäisi jollain tavalla rauhoittaa tilanne. Päivän löytö oli tuossa.